Viime postauksessa pölöttelin hienosta uudesta haasteesta. Ja suoraansanottuna, ei onnistu! Ei voi vaan onnistua.
Sain järjettömän määrän kankaita eräältä ihanalta ihmiseltä, ja nyt olen ehkä niistä 0,5 % käyttänyt.
Ei sillä, etteikö noista saisi tehtyä vaikka ja mitä, mutta jotain rajaa sentäs. Eli haastetta ei ole, eikä todennäköisesti tule. :D
Tältä se rakas nurkka näyttää suurinpiirtein. Edelleen täysin äärettömän suuressa harkinnassa on se ompelunurkkauksen siirto makkariin ja makkaritavaroiden siirto olkkariin, mutta tuleekos siitä nukkumisesta sitten onkelma? ;I Kaksio ompelevalla ihmisille on LIIAN PIÄNI! :D Ja vielä yrittivät saada mua ostamaan eräällä kirpparilla kangaspuita... (Ja niitä olen minimmuodossa joskus vuonna nappi ja lankakerä käyttänyt päiväkodissa :D)
Jumalauta! Omalta osaltani, voisin hehkuttaa kaikille että jes, jes aivan ihana mesta ja siellä se omistaja haluaa niistä tavaroista eroon, kun sit puolestani pelkään, että sinne menee trokarit. :(
Ei näin köyhällä keräilijällä ois ollut koskaan varaa Turkulaisen paperiseen vuoden 1958 mainoskassiin, ellei jos tuolla! Alun perin nuo kahvikupit oli tarkoitus ottaa vaihtotarkoitukseen (vaihdettaisiin muuhun keräilyroinaan, ei rahaan), mutta kääntelin niitä kotona hiukan ja hehee. En luovu!
Tarkkaa ikää en voi niille sanoa, mutta noita kippoja on valmistettu Ruotsissa vuodesta 1947 50-luvun loppu puolelle. Ei siis paskempi löytö :D
Jos ihmettelet, että mitä hittoa nuo nukenpäät ovat, niin ne ovat erään lumppuryhmän innoittamina päätyneet minulle. Ne on kyllä vaihdettavissa :D
Tuossa pienessä pahvirasiassa on kokkausohjeita vuosikymmenien takaa!
Ja kyllä kieltämättä tuo Barbien kirjoituskonekin ansaitsee pienen esittelyn. En edes tiennyt, että Mattel oli aikaisemmin tehnyt tuollaista ja löytyi koneen pohjasta vihdoin vuosilukukin ja se oli vuodelta 1997. Mutta kysymys kuuluu, etten edes minä, joka pienenä rakasti Barbie-kamaa tiennyt tuollaisesta!!! Se ei voi johtua siitä, etteikö Suomessa olisi tuota myyty, koska siinä on täysin suomenkieliset ohjeetkin.
Nojuu, lähti se mukaan, vaikka kirpasikin lompakosta ison siivun.
Ompeluksista ei toistaiseksi ole pahemmin kuvia, kaik mitä on tullut on mennyt myyntiin.
Mua harmittaa, että olen löytänyt superihania kankaita, joista asiakkaatkin on tykänneet ja niitä on mennyt kuin kuumille kiville, niin eiköhän tietysti ne ole aina olleet sellaisia pikkuruisia kankaanpalasia!! Mur.
Retrotorin suosikki oli pannukahvi-kankaasta valmistettu pikkuruinen kukkaro piskuisille tavaroille. En edes kerinnnyt ottamaan siitä kuvaa ja laittamaan nettiin, kun ne melkeinpä ryövättiin kädestä.
Laukku vielä koristaa varastolaatikossaan, odottaen uutta kotia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti