Fiftareille

Liityin siis tammikuussa siihen paljon mainostamaani retroryhmään ja aloion kuitenkin kaipaamaan enemmän fiftareiden seuraa ja heidän yhteen saattamista ja aloin etsiskellä netistä, olisiko jo valmiina jotain yhdistystä tai ryhmää, jossa fiftarit pystyisivät vaihtamaan kokemuksiaan.

Tulos = keskustelunaloituksia Suomi24:ssä kymmeniä, ellei jopa satoja, tapahtuamia, minimopolijoiden yhdistys... 

Puuh!

Ei siis yhtä ainuttakaan ryhmää, joka kattaisi koko Suomen, en sitten tiedä onko paikallisella tasolla, tuttujen ihmisten kera tehty jotain ryhmiä.

No päätin sitten sunnuntaina yksin kotona ollessani yötä vasten perustamaan ryhmää.

Tarkoitus on siis koota Suomen fiftariharrastajat yhden sivuston alle (siis ne jotka ovat Facebookissa) ja täten tutustuttaa ja verkostoitua uusiin huikeisiin tyyppeihin. :)

Sivustolla on vapaa mainostustila esim. yrityksille, koska haluan, että porukka jakaa myös ostokokemuksia.

Ryhmä siis toimii Facebookissa ja sen löytää täältä (tulee olla sisäänkirjautunut)!

Retroa, retroa

Ajattelin rikkoa heti hiljaisuuden edes esitellä jotain siitä mitä on tullut tehtyä. Nyt en ole istunut edes ompelukoneen äärellä, vaan tietokoneella silmät ristissä ja yrittänyt saada tuon verkkokaupan näyttämään hyvälle... :D Nyt vihdoin olen siihen valmis, mutta tässä hieman tuotosta muutaman viikon takaa:

Kangas oli vanhaa hippikangasta, ikäarviota en osaa sanoa, veikkaisin 60-70 -lukua, tämähän tuli sieltä hullujen lumppujen retroryhmästä. :D En edes muista keneltä tuli tai mitä maksoi, kun yhdessä vaiheessa postimies kantoi selkä vääränä mulle noita pakettaja. Vitsailihan se postikusti eräänä päivänä kun en ollut kotona ja tulin häntä vastaan, kun hän oli menossa toiseen taloon:

"Tänään ei tullut paketteja"... Tietäisi vaan, että kuinka paljon niitä kankaita on täällä. x) 

Nykyään kylläkään en ikäväkseni kamalemmin osta sieltä mitään, hinnat on noussu ihan silmissä ja eihän minulla ole enää varaa niihin, eikä sieltä oikeestaan ole tullut edes vastaan mitään sellaista "musthave" (= pakko saada) tavaraa.

Nyt odottelen, että pääsen tapaamaan sen naisen, jonka kanssa lupasin treidata sen yhden bårosin pöytäliinan ja siellä nyt odotteleepi kiva kasa siellä meikäläistä. :D

Voeha kärhämä!
Viime postauksessa pölöttelin hienosta uudesta haasteesta. Ja suoraansanottuna, ei onnistu! Ei voi vaan onnistua.
Sain järjettömän määrän kankaita eräältä ihanalta ihmiseltä, ja nyt olen ehkä niistä 0,5 % käyttänyt.
Ei sillä, etteikö noista saisi tehtyä vaikka ja mitä, mutta jotain rajaa sentäs. Eli haastetta ei ole, eikä todennäköisesti tule. :D

Tältä se rakas nurkka näyttää suurinpiirtein. Edelleen täysin äärettömän suuressa harkinnassa on se ompelunurkkauksen siirto makkariin ja makkaritavaroiden siirto olkkariin, mutta tuleekos siitä nukkumisesta sitten onkelma? ;I Kaksio ompelevalla ihmisille on LIIAN PIÄNI! :D Ja vielä yrittivät saada mua ostamaan eräällä kirpparilla kangaspuita... (Ja niitä olen minimmuodossa joskus vuonna nappi ja lankakerä käyttänyt päiväkodissa :D)

Ahh! Nyt on pakko päästä hieman tökkimään suolaa haavoihin. Löydettiin yksi uusi kirppis.
Jumalauta! Omalta osaltani, voisin hehkuttaa kaikille että jes, jes aivan ihana mesta ja siellä se omistaja haluaa niistä tavaroista eroon, kun sit puolestani pelkään, että sinne menee trokarit. :(
Ei näin köyhällä keräilijällä ois ollut koskaan varaa Turkulaisen paperiseen vuoden 1958 mainoskassiin, ellei jos tuolla! Alun perin nuo kahvikupit oli tarkoitus ottaa vaihtotarkoitukseen (vaihdettaisiin muuhun keräilyroinaan, ei rahaan), mutta kääntelin niitä kotona hiukan ja hehee. En luovu!
Tarkkaa ikää en voi niille sanoa, mutta noita kippoja on valmistettu Ruotsissa vuodesta 1947 50-luvun loppu puolelle. Ei siis paskempi löytö :D
Jos ihmettelet, että mitä hittoa nuo nukenpäät ovat, niin ne ovat erään lumppuryhmän innoittamina päätyneet minulle. Ne on kyllä vaihdettavissa :D

Tuossa pienessä pahvirasiassa on kokkausohjeita vuosikymmenien takaa!

Ja kyllä kieltämättä tuo Barbien kirjoituskonekin ansaitsee pienen esittelyn. En edes tiennyt, että Mattel oli aikaisemmin tehnyt tuollaista ja löytyi koneen pohjasta vihdoin vuosilukukin ja se oli vuodelta 1997. Mutta kysymys kuuluu, etten edes minä, joka pienenä rakasti Barbie-kamaa tiennyt tuollaisesta!!! Se ei voi johtua siitä, etteikö Suomessa olisi tuota myyty, koska siinä on täysin suomenkieliset ohjeetkin.
Nojuu, lähti se mukaan, vaikka kirpasikin lompakosta ison siivun.

Ompeluksista ei toistaiseksi ole pahemmin kuvia, kaik mitä on tullut on mennyt myyntiin.
Mua harmittaa, että olen löytänyt superihania kankaita, joista asiakkaatkin on tykänneet ja niitä on mennyt kuin kuumille kiville, niin eiköhän tietysti ne ole aina olleet sellaisia pikkuruisia kankaanpalasia!! Mur.
Retrotorin suosikki oli pannukahvi-kankaasta valmistettu pikkuruinen kukkaro piskuisille tavaroille. En edes kerinnnyt ottamaan siitä kuvaa ja laittamaan nettiin, kun ne melkeinpä ryövättiin kädestä.
Laukku vielä koristaa varastolaatikossaan, odottaen uutta kotia. :)

Pampatipam!

Ahh... Koti... rauha.. vai sittenkö ärtymys?

Olen keräilijä, myönnän. Olen sellainen suatanan roinankerääjä.
Reilut kaksi vuotta sitten kun muutin pikkuiruisesta yksiöstäni tähän ihanaan kaksioon, oli ongelmana minulla se ettei, minulla ollut huonekaluja. Muuttaessani tänne roudasin mukana pöytätietokonee, telkkarin, miniläppärin, patjan ja ruokapyödän sekä erinäisiä muita kamoja.
Ostin uuden sohvan, ostin tietokonepöydäkin, vajaa vuosi muutosta tyhjensin veljeni kämpän sängystä, kuuden hengen ruokapöydästä... Tällä hetkellä minulla on ongelmana tunne, etten mahdu tänne sekasorron ja tavaramäärän keskellä. Kellari on lähes täynnä roinaa, mukaanlukien puinen televisiotaso vitriinihyllyineen (jota ei edes kukaan huolinut ilmaiseksi), joka ei omalta osuudeltaan millään tavalla istunut sisustukseen. Kankaita minulla on, enkä niistä edes ole ajattelut luopua.
Oma ompelunurkkauskin tuntuu jotenkin liian pahalta, koska se on epäselvä enkä tiedä edes aina missä tavarani sijaitsevat. Kankaiden leikkuu hoituu toisella puolella huonetta ison ruokapyödän päällä.
Joudun aina siis joko kiertämään keittiön ja eteisen kautta tai hyppimään sohvan yli, mikäli tahdon kankaita leikkuutella. Ei siinä mitään, ei muutama lisäaskel ole haitaksi.
Mutta ei tämä kivakaan ole. :(

Muuttaessani tänne, toiveeni täyttyivät. Minulla oli kaksi huonetta. Paikat oli helppo pitää järjestyksessä, koska mitään ylinmääräistä ei ollut. Heikkoina hetkinä tuntuu, että laitan kirjakokoelmani, Barbie-tavarakokoelmani, pienen määrän vintagetavaraa, myyntiin ja pääsen eroon kaikesta turhasta. Kirjojakin tuntuu olevan niin paljon, etten edes ehdi lukea niitä varmaan, eikä kaikki edes varmaankaan kiinnosta.

On tässä hiljaisuuden aikana tullut tehtyä yhtä sun toista.Saa nimittäin nähdä mitä ensi viikolla postinjakaja tuumaa, kun pakettia tulee melkein ikkunoista ja akkunoista. Löysin aarteen. Liityin yhteen Facebookin retrokirppareista. Ikäväkseni olen kyllä saanut huomata, että hinnat siellä viikko sitten olivat suotuisat, nyt en pysty enää edes haaveilemaan, kun jo huutokauppatuotteiden lähtöhinnat kirpaisevat.

Ihan näin ohimennen, tiedän todella sekava kertomus, käytiin 11. päivä syömässä turkulaisessa Sergio's:ssa.
Suosittelen!!!!!
Oltiin jouluna 2010 lahjaksi lahjakortti Sergio's:iin, mutta viime keväänä ei keretty syömään sinne milloinkaan.
Kun huomasimme, että hei tää lahjakortti menee vanhaksi, olin jo puoliksi lentokoneessa matkalla Espanjaan.
Laitoin viestiä ravintolan omistajalle ja sain takaisin hyvin mieluisan vastauksen:
"Tulette, kun kerkeätte ja voitte käyttää silloin sen lahjakortin!".
No tulin takaisin Suomeen, aika tuprutti etiäpäin. Hieman ennen joulua älysin, että kyllä se vaan on mentävä sinne syömään jos aiotaan vielä mennä. :D Lähestyin uudelleen sähköpostilla heitä ja kuinka ollakaan, sain varattua yli puoli vuotta vanhalla lahjakortilla meille pöydän!

Osa keräilyhimoani. The Sims -sarjan osat 2 (kaik) ja 3 (kaik tähän
mennessä ilmestyneet). Sekä The Sims Medieval -sarjan Collector's
Edition. Hullu mikä hullu! :D

Odottavaisin mielin mentiin syömään, kun ensin oltiin käyty ostamassa pilaamani The Sims 3 Collector's Editionin tilalle uusi. Kirpasi lompakkoa, kun jo kotoa löytyi sama peli, mutta joku nimeltä mainitsematon Mirka oli hävittänyt siitä muovikannet, mutta keräilijän luontoa ei voitu estää.
Anyway, tilattiin tarjoilijan suosittelemat kokin päivän erikoiset ja se oli pasta carbonara voipaperiin käärittynä. Tarjoilijan sanomana se kuullosti paaaaaljon hienommalta.
Alkuruoaksi tarjoilija kuskaili meille leipätikkuja (crissini) ja vaaleata leipää.
Oheen saatiin ilmeisesti oliiviöljyä, johon oli lorautettu punaviinietikkaa.
Mussutettiin muutama leipä ja tikut lähinnä jätettiin pääruoan yhteyteen.
Ruoan saapuessa keittiössä, oli hirmunälkä jo iskenyt ja kyllähän sitä nautittiin illan pääruoasta.
Pekonia ja pastaa voipaperissa oli hyvää ja maukasta.

Jälkiruoaksi tilasin itselleni kaakaosta, joka oli muutakin kuin vettä ja kaupan halvinta kaakaojauhoa sekoitettuna keskenään sekä pöytään listalta kärkkyi myös Latte, joka oli minun makuuni liian kahvimaista (en juo kahvia lainkaan), mutta Hovikuvaajan mielestä erittäin hyvää.

Kieltämättä paikkaa ei voi kehua, jos sen ilmapiiri on huono, mikä ei tosiaankaan pitänyt tässä mestassa paikkansa.
Olisin kaivannu hieman eläväisempää tarjoilijaa, mutta kun huomasin tarjoilijan ja omistajan puhuvan keskenään italiaa, en voinut olla hymyilemättä. Kaiuttimista kuului perin italialaista musiikkia, ja melkeinpä olokin oli kuin olisi ollut Italiassa.

Arkeen on tullut palattua, mutta yhä vain Nippon on yksinään tallissa odottamassa, että joku laittaisi hänet kuntoon ja päästäisiin taas kunnolliselle talviajelulle!
Kävin roudaamassa Presidentti -kahvipakettia vastaan itselleni valkoisen hyllyn kaapilla, johon sain ainakin kolmasosan kankaistani sullottua. Nyt kova työ olisi edessä, olen päättänyt että jokaista uutta kangaspalasta (kangaskaupasta ostettua) kohden tulee valmistua vähintään 3 työtä! Siinäpä haastetta! :D
Tarkoitus on lähinnä, että saisin kaappia tyhjennettyä etenkin kierrätysmateriaaleista. :) Vuorikankaista tai muista vastaavista ei ole mitään hätää, että tarvitsisi päästä eroon..

Minua vaan vaivaa eräs asia ja se on, että minulle on tarjottu aika huima summa rahaa eräästä kankaasta, josta olin ajattelut tehdä takin. Se oli niin äärettömän kaunis, että minun oli pakko ostaa se sillä hinnalla (halpa se oli...), mutta nyt pähkäilenkö, että teenkö siitä oikeasti uniikin takin (ehkäpä jopa itselleni) vai vaihdanko sen tukkoon rahaa tai "vastaaviin" retrokankaisiin.

Siinäpä pulma, mitäs mieltä te olette? :E

Muistoja, rakkaita muistoja

Ehkä jonain päivänä pitkäaikainen unelmani toteutuu, istun omassa etelä-eurooppalaisessa talossani jalkojeni alla

kivilattia viilentäen kesän kuumutta.

Tässä ihania muistoja viime kesältä.... ♥

Sisustuskoreja

Olen netin käsityö-kirppareita seuranneena huomannut, että moni on innostunut virkkaamaan kaikenvärisiä (ja kauniita) koreja sisustuskäyttöön. Kuitenkaan itse en ole suurvirkkauksen fani, enkä nyt jaksanut lähteä erikseen ostamaan kudetta ja isoa virkkuukoukkua, jotta saisin ompelukoneen päällisen hyllyni järjestykseen.
Päätin sitten etsiskellä netistä ohjeita sisustuskorin ompelemiseen ja löytyihän sellainen.
Fiksu ja yksityiskohtainen neuvo löytyi blogista Elämää Kurjenpolvessa.

Korin teko oli helpompaa kuin luulinkaan.
Testikankaana oli joskus saamani verhokangas, jossa oli puput retkellä. Karmeaa kangasta, enkä tykännyt yhtään, joten sopi paremmin kuin hyvin tähän kokeiluun. Tässä ensimmäinen lopputulos:

Tämä yksilö sai täytteekseen vyönsolkia, jotka aikaisemmin olivat suuressa minigrip-pussissa hengailemassa hyllyn päällä. Vyönsoljet kyllä saavat uuden kodin, kunhan vain kerkeän tekemään kokonaan uuden korin. :)

Päätin kokeilla vielä illalla neliskulmaisen pohjan koria ja sekin onnistui ihan kiitettävästi, samasta ällöstä kankaasta, mutta se ei erikseen saanut olla mallina kuin ryhmäkuvissa.

Tänään vasta illalla pääsin ompelemaan omiani, kun piti hoitaa nuo tilaustyöt pois alta. Tulipahan pitkästä aikaa tehtyä taas kukkaro, kun niitä kehyksiä oli taas tarjolla!

Ilta meni neliskulmaisen pohjan korin rakentamisessa.
Kahteen koriin on ainekset valmiina leikattu, mutta väsymys (tunnin ulkoilu, kantaen 6 kilon reppua n. viitisen kilometriä) iski sitten liian isoksi, joten päädyin vain yhden korin tekemiseen.

Kankaaksi valikoitui kaverin bongaama retrokangas, (niitä harvoja retrokankaita millä minä olen jotain tehnytkin :D) mandariini- ja sydänkuvoisena. Sopisi siis äärettömän hyvin kuvioinnin puolesta hedelmäkoriksi, mutta toistaiseksi tämä ainokainen täyttyi saumurilangoista.
Kyseessä on siis käännettävä kori, eli kun toinen puoli alkaa tylsistyttää voi toisen kääntää.

Tämä kangas jotenkin soveltuu äärettömän nätisti näihin sisustusjuttuihin, on ilmeisesti ollut verhona jonkun keittiössä. :)

Tässä vielä pieni ryhmäkuva miltä nyt paremmin organisoitu työpöydän hylly näyttää:

(Ja jos jollekin nyt ei ole blogin kautta selvinnyt tämä, niin rakastan vaaleanpunaista!!! :D)

Kylmyyttä kummempaa

"Ei mikään tavallinen GT Rolla, eikä muuten Suprakaan, Lexuksesta puhumattakaan. Ihan omaa luokkaansa palveleva, hyvin vähän öljyä syövä, vaaleanpunaisella vauhtiraidoilla. Voimaa tuntuu välillä löytyvän, niin ettei suoraan pysty ajamaan!Se on minun Toyota 4140 ♥"

Luomupuuvillasta valmistettu paita. Hihan  ja  helma luomupuu-
villasta valmistettu resoria. Oma suunnittelu. :)

Näillä sanoilla tämä blogi alkoi jo viime keväänä. Hankittuani ensimmäisen (mutta ei tosiaankaan viimeinen) Toyotan.

Toyota muutti meille huhtikuussa hyvän ystävän Singerin kanssa ja heidän kanssaan olen nyt totutellut elämään, ja jos totta puhutaan, ei tästä elämästä tulisi enää yhtään mitään ilman heitä!

Jos sinulle ei siis vielä auennut mikä tämä Toyota on, niin se ei ole auto. Se on minun yksinkertaisen ihana ompelukone!

Blogi eli jonkin aikaa viime keväänä - kesänä, mutta hävitettyäni edellisen kameran latauspalikan kuin tuhka tuuleen, meni into pitää blogia. Mitä intoa siitä olisi jos en pystyisi valokuvaamaan tuotoksiani?
(Palikka löytyi hankittuani uuden kameran lenkkarista!).

Blogin takaa täällä kirjoittelee 22-vuotias turkulainen Mirka. Rakastan käsitöitä ja niiden parissa tulee vietettyä päivä jos toinenkin. Toinen elämäni suuri harrastus on 1950- ja '60-lukujen ihannointi!

Jostian syystä olen vain rakastunut siihen, että nainen voi olla kaunis yksinkertaisesti vähän puunaamalla huulipunaa, hiukset kihartaen kellomekko päällä heiluen!

Tänään ei kuitenkaan sattumoisin ollut kellomekon vuoro, vaan lähin köpöttelemään metsään, kun sisällä istuminen alkoi suorastamaan ketuttamaan. (Auto on huollossa, ollut jo 1,5 viikkoa)
Mutta päätin tesmata luomupuuvillan lämmön keston.

Hyvin lämmitti kahden asteen pakkasessa! Ei ollut lainkaan kylmä, ja ylipitkien hihojen avulla peitin myös loppuvaiheessa kylmenneet nakkini. ;)

Päältä tosiaan löytyi siis tänään pipo (Cosecha) ja omaa tuotantoa oleva pitkähihainen luomupuuvillapaita.
Mä olen aivan myty tälle luomupuuvillalle ja selvittelen mahdollisuuksia tilata suoraan Orneuleelta sitä lisää. Tällä hetkellä sitä löytyy pakkana vain punaista ja valkoista, punaisilla raidoilla. Pienempiä paloja löytyy erilaisia, mutta ei niitäkään enää kovin paljoa.
Se huono puoli siinä on vaan se, että sitä pitää ostaa pakoittain, eli tällaiselle pikkuiselle ostajalle voi tulla kallis reissu. :D

Pahoittelen vessapeilikuvia, Hovikuvaajani ei sattunut pääsemään paikalle, vaan paikkaa Nipponin (Nissan) pohjaa, jotta siitä saatais vielä täksi vuodeksi auto allemme... :)