Pampatipam!

Ahh... Koti... rauha.. vai sittenkö ärtymys?

Olen keräilijä, myönnän. Olen sellainen suatanan roinankerääjä.
Reilut kaksi vuotta sitten kun muutin pikkuiruisesta yksiöstäni tähän ihanaan kaksioon, oli ongelmana minulla se ettei, minulla ollut huonekaluja. Muuttaessani tänne roudasin mukana pöytätietokonee, telkkarin, miniläppärin, patjan ja ruokapyödän sekä erinäisiä muita kamoja.
Ostin uuden sohvan, ostin tietokonepöydäkin, vajaa vuosi muutosta tyhjensin veljeni kämpän sängystä, kuuden hengen ruokapöydästä... Tällä hetkellä minulla on ongelmana tunne, etten mahdu tänne sekasorron ja tavaramäärän keskellä. Kellari on lähes täynnä roinaa, mukaanlukien puinen televisiotaso vitriinihyllyineen (jota ei edes kukaan huolinut ilmaiseksi), joka ei omalta osuudeltaan millään tavalla istunut sisustukseen. Kankaita minulla on, enkä niistä edes ole ajattelut luopua.
Oma ompelunurkkauskin tuntuu jotenkin liian pahalta, koska se on epäselvä enkä tiedä edes aina missä tavarani sijaitsevat. Kankaiden leikkuu hoituu toisella puolella huonetta ison ruokapyödän päällä.
Joudun aina siis joko kiertämään keittiön ja eteisen kautta tai hyppimään sohvan yli, mikäli tahdon kankaita leikkuutella. Ei siinä mitään, ei muutama lisäaskel ole haitaksi.
Mutta ei tämä kivakaan ole. :(

Muuttaessani tänne, toiveeni täyttyivät. Minulla oli kaksi huonetta. Paikat oli helppo pitää järjestyksessä, koska mitään ylinmääräistä ei ollut. Heikkoina hetkinä tuntuu, että laitan kirjakokoelmani, Barbie-tavarakokoelmani, pienen määrän vintagetavaraa, myyntiin ja pääsen eroon kaikesta turhasta. Kirjojakin tuntuu olevan niin paljon, etten edes ehdi lukea niitä varmaan, eikä kaikki edes varmaankaan kiinnosta.

On tässä hiljaisuuden aikana tullut tehtyä yhtä sun toista.Saa nimittäin nähdä mitä ensi viikolla postinjakaja tuumaa, kun pakettia tulee melkein ikkunoista ja akkunoista. Löysin aarteen. Liityin yhteen Facebookin retrokirppareista. Ikäväkseni olen kyllä saanut huomata, että hinnat siellä viikko sitten olivat suotuisat, nyt en pysty enää edes haaveilemaan, kun jo huutokauppatuotteiden lähtöhinnat kirpaisevat.

Ihan näin ohimennen, tiedän todella sekava kertomus, käytiin 11. päivä syömässä turkulaisessa Sergio's:ssa.
Suosittelen!!!!!
Oltiin jouluna 2010 lahjaksi lahjakortti Sergio's:iin, mutta viime keväänä ei keretty syömään sinne milloinkaan.
Kun huomasimme, että hei tää lahjakortti menee vanhaksi, olin jo puoliksi lentokoneessa matkalla Espanjaan.
Laitoin viestiä ravintolan omistajalle ja sain takaisin hyvin mieluisan vastauksen:
"Tulette, kun kerkeätte ja voitte käyttää silloin sen lahjakortin!".
No tulin takaisin Suomeen, aika tuprutti etiäpäin. Hieman ennen joulua älysin, että kyllä se vaan on mentävä sinne syömään jos aiotaan vielä mennä. :D Lähestyin uudelleen sähköpostilla heitä ja kuinka ollakaan, sain varattua yli puoli vuotta vanhalla lahjakortilla meille pöydän!

Osa keräilyhimoani. The Sims -sarjan osat 2 (kaik) ja 3 (kaik tähän
mennessä ilmestyneet). Sekä The Sims Medieval -sarjan Collector's
Edition. Hullu mikä hullu! :D

Odottavaisin mielin mentiin syömään, kun ensin oltiin käyty ostamassa pilaamani The Sims 3 Collector's Editionin tilalle uusi. Kirpasi lompakkoa, kun jo kotoa löytyi sama peli, mutta joku nimeltä mainitsematon Mirka oli hävittänyt siitä muovikannet, mutta keräilijän luontoa ei voitu estää.
Anyway, tilattiin tarjoilijan suosittelemat kokin päivän erikoiset ja se oli pasta carbonara voipaperiin käärittynä. Tarjoilijan sanomana se kuullosti paaaaaljon hienommalta.
Alkuruoaksi tarjoilija kuskaili meille leipätikkuja (crissini) ja vaaleata leipää.
Oheen saatiin ilmeisesti oliiviöljyä, johon oli lorautettu punaviinietikkaa.
Mussutettiin muutama leipä ja tikut lähinnä jätettiin pääruoan yhteyteen.
Ruoan saapuessa keittiössä, oli hirmunälkä jo iskenyt ja kyllähän sitä nautittiin illan pääruoasta.
Pekonia ja pastaa voipaperissa oli hyvää ja maukasta.

Jälkiruoaksi tilasin itselleni kaakaosta, joka oli muutakin kuin vettä ja kaupan halvinta kaakaojauhoa sekoitettuna keskenään sekä pöytään listalta kärkkyi myös Latte, joka oli minun makuuni liian kahvimaista (en juo kahvia lainkaan), mutta Hovikuvaajan mielestä erittäin hyvää.

Kieltämättä paikkaa ei voi kehua, jos sen ilmapiiri on huono, mikä ei tosiaankaan pitänyt tässä mestassa paikkansa.
Olisin kaivannu hieman eläväisempää tarjoilijaa, mutta kun huomasin tarjoilijan ja omistajan puhuvan keskenään italiaa, en voinut olla hymyilemättä. Kaiuttimista kuului perin italialaista musiikkia, ja melkeinpä olokin oli kuin olisi ollut Italiassa.

Arkeen on tullut palattua, mutta yhä vain Nippon on yksinään tallissa odottamassa, että joku laittaisi hänet kuntoon ja päästäisiin taas kunnolliselle talviajelulle!
Kävin roudaamassa Presidentti -kahvipakettia vastaan itselleni valkoisen hyllyn kaapilla, johon sain ainakin kolmasosan kankaistani sullottua. Nyt kova työ olisi edessä, olen päättänyt että jokaista uutta kangaspalasta (kangaskaupasta ostettua) kohden tulee valmistua vähintään 3 työtä! Siinäpä haastetta! :D
Tarkoitus on lähinnä, että saisin kaappia tyhjennettyä etenkin kierrätysmateriaaleista. :) Vuorikankaista tai muista vastaavista ei ole mitään hätää, että tarvitsisi päästä eroon..

Minua vaan vaivaa eräs asia ja se on, että minulle on tarjottu aika huima summa rahaa eräästä kankaasta, josta olin ajattelut tehdä takin. Se oli niin äärettömän kaunis, että minun oli pakko ostaa se sillä hinnalla (halpa se oli...), mutta nyt pähkäilenkö, että teenkö siitä oikeasti uniikin takin (ehkäpä jopa itselleni) vai vaihdanko sen tukkoon rahaa tai "vastaaviin" retrokankaisiin.

Siinäpä pulma, mitäs mieltä te olette? :E